Vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki oli tärkeä virstanpylväs maamme koulutuksessa

Vuoden 1921 oppivelvollisuuslakia voidaan pitää tärkeänä virstanpylväänä maamme koulutuksen saralla. Tätä ennen Suomeen oli jo perustettu kansakouluja, mutta monet vanhemmat lähettivät edelleen lapsensa mieluummin kiertokouluihin peläten, että lapset alkaisivat kansakoulujen myötä vieroksua ruumiillista työtä, jollaista työ vielä Suomen maaseuduilla pääosin oli. Kerromme tällä sivulla lyhyesti, miten oppivelvollisuuslaki vaikutti suomalaiseen koulutukseen vuonna 1921.

Oppivelvollisuuslaki osa kansakoulusta tuli pakolliseksi kaikille lapsille

Kun oppivelvollisuuslaki asetettiin vuonna 1921, merkitsi tämä sitä, että kansakoulun neljästä ensimmäisestä vuodesta tuli pakollisia kaikille lapsille. Vanhemmat eivät siis enää voineet lähettää lapsiaan kiertokouluihin, minkä vuoksi kiertokoulujen tarve lakkasi tyystin. Yhteensä kansakoulu kesti tuolloin kuusi vuotta ja ne lapset, jotka halusivat jatkaa opintojaan kansakoulun jälkeen oppikouluun, jatkoivat kansakoulussa vielä kaksi vuotta neljän pakollisen vuoden jälkeen.

Millaisia oppilaitoksia olivat oppikoulut?

Valtio, kunnat sekä yksityiset tahot ylläpitivät oppikouluja, jotka vastasivat nykyisiä peruskoulun yläluokkia sekä lukiota. 1858 oli historiallinen vuosi suomalaisen koulutuksen saralla, koska tuolloin perustettiin maamme ihka ensimmäinen suomenkielellä toiminut oppikoulu. Koulun nimi oli Jyväskylän yläalkeiskoulu. 1800-luvun loppupuolella valtion toimesta perustettiin lyseoita sekä tytöille että pojille. Kaupungeissa oli mahdollista käydä myös yksityistä oppikoulua, joita rikkaat saattoivat perustaa kartanoihinsa tai jotka saattoivat olla tehtaiden ylläpitämiä tehdaskouluja, jotka oli suunnattu lähinnä tehtaiden työntekijöiden jälkikasvulle.