Suomen historia olympialaisissa

Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on perustettu Ranskassa. Toiminta alkoi Pariisissa vuodesta 1894 alkaen. Suomesta ei ollut tuolloin edustajia kokouksessa, eikä urheilijoitamme myöskään osallistunut ensimmäisiin kisoihin Ateenassa vuonna 1896. Niinikään seuraavissa kisoissa, jotka pidettiin Pariisissa neljä vuotta, ja Saint Louisissa kahdeksan vuotta myöhemmin, ei suomalaisia ollut vielä mukana.

Tosissaan kilpaileminen kansainvälisellä tasolla oli vasta alkamassa kaukaisessa Suomessa, jossa aikakauden valtaa pitävä hallinto ei ollut myötämielinen kansalaistoimintaa ja järjestäytyneitä organisaatioita kohtaan. Näin ollen vasta vuonna 1906 matkustivat neljä ensimmäistä suomalaista urheilijaa kisaamaan olympialaisiin Ateenaan.

Näistä neljästä urheilijasta kaksi toi mukanaan tuliaisina Suomeen kultamitalit omista lajeistaan. Menestys herätti luonnollisesti suurta innostusta Suomessa saaden isommat ihmisjoukot liikkeelle, ja innolla alettiin perustamaan urheiluseuroja ja järjestöjä toiminnan kehittämiseksi. Syntyi muun muassa SVUL eli Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto, sekä useita muita kansallisia lajiliittoja.

Olympiakomitea piti vuonna 1907 kokouksen Haagissa, Hollannissa. Kokouksessa syntyi päätös kutsua ensimmäinen suomalainen jäsen osaksi kansainvälistä olympiakomiteaa. Kunnian sai Paroni Willebrand. Hän puolestaan tapasi Suomessa urheiluliittojen edustajia, ja yhdessä he perustivat joulukuussa 1907 Suomen oman olympiakomitean. Tämä järjestö alkoi valmistella urheilijoidemme osallistumista seuraaviin kisoihin, jotka pidettiin Lontoossa 1908. Valitettavasti aivan edellisten kisojen tasoiseen menestykseen ei Lontoossa ylletty. Suomi sai kuitenkin yhden kultamitalin painista.

Suomesta olympialaisten suurvalta

Pitkään ei tarvinnut odottaa uuttaa menestysaaltoa Suomen urheilijoille olympialaisissa. Tukholmassa pidetyt kilpailut vuonna 1912 toivat menestystä, niin yleisurheilussa kuin painissakin. Yhteensä yhdeksän kultamitalia pujotettiin urheilijoidemme kaulaan näiden kisojen aikana. Kisojen tunnetuimmaksi ja juhlituimmaksi urheilusankariksemme nousi Hannes Kolehmainen , joka voitti neljä mitalia. Näistä kolme oli kultaisia ja yksi hopeinen. Kisojen aikana Kolehmainen teki myös kolme uutta maailmanennätystä.

Poliittisesti elettiin kuitenkin arkaluonteista aikaa, ja Suomi kilpaili käyttäen Venäjän lippua, vaikka nimikylteissä käytettiin Suomen nimeä. Myöhemmin vuonna 1914 tehtiin olympiakomiteassa päätös kieltää Suomea osallistumasta kisoihin itsenäisenä joukkueena. Tämä päätöstä ei koskaan laitettu käytäntöön, sillä 1. maailmansota tuli väliin ja Suomi ehti itsenäistyä.

Myöhemmissä kisoissa vuosina 1920 (Antwerpen) ja 1924 (Pariisi) suomalaisten menestys jatkoi kasvamistaan. Pariisin kisoista suomalaiset urheilijat saavuttivat huikeat 37 mitalisijaa. Parempaan tulokseen kisoissa pääsivät vain Yhdysvaltojen ja Ranskan joukkueet. Tätä seuranneina vuosikymmeninä menestys jatkui saman tasoisena, ja uusia suomalaisia olympiavoittajia saatiin muun muassa nyrkkeilystä ja voimistelusta.

Helsingin olympialaiset 1952 ja kaupallistuminen

Menestys olympialaisissa sai suomalaiset haaveilemaan omista kisoista. Olympialaiset haluttiin tuoda Suomeen. Hakemus tehtiin jo vuoden 1940 olympialaisten saamiseksi, mutta nämä kisat jäivät haaveeksi. Valituksi tullut Japani kuitenkin luopui kisojen järjestämisestä, ja kisat olisivat olleetkin tulossa Suomeen, mutta maailmalla syttyneet sodat ja niiden leviäminen Suomeen estivät kisojen järjestämisen.

Sotamyllerrysten jälkeen ja uuden kasvukauden myötä, kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 1952 kisat Suomeen. Suomea kiiteltiin laajasti hyvin onnistuneiden olympiakisojen järjestämisestä Helsingissä. Tulevina vuosikymmeninä Suomen menestys kisoissa hieman kuitenkin heikkeni, sillä kilpailujen taso nousi jatkuvasti. Valtiot ja yritykset panostivat kisoihin suuria summia ja kaupallistuminen tuli vahvasti mukaan.

Urheilumenestyksen ja -kiinnostuksen laajeneminen ja kaupallistuminen

Perinteiset suomalaiset menestyslajit kesä- ja talvikisoissa saivat vuosikymmenien vieriessä rinnalleen uusia urheilulajeja. Urheilusta tuli myös kannattavaa liiketoimintaa, ja erilaisia tuotteita eri lajeja varten tuli markkinoille jatkuvalla syötöllä. Olympialaisten suuri suosio osaltaan kasvatti urheilutuotteiden kysyntää, ja vähitellen urheiluvaatteiden ja jalkineiden vaikutus muotiin alkoi näkyä laajasti. Esimerkiksi aiemmin laadukkaiden koripallopelaajien kenkiin erikoistunut converse alkoi tehdä tuotteita käytettäväksi muuallakin kuin urheilukentällä. Urheilutuotteista tuli pitkälti olympialaisten ansiosta osa arkeamme.