Suomen historia

Syrjäinen kansa

Ensimmäinen tunnettu maininta suomalaisista on roomalaisen Tacituksen Germania-teoksessa, jossa hän aivan kirjoitelman lopussa mainitsee pohjoisessa asustavat fennet. Näiden elämää hän kuvailee ankaraksi henkiinjäämistaisteluksi, joskin Tacitus on myös sitä mieltä että jossain määrin nämä fennet elävät äärimmäisessä vapauden tilassa – he kun eivät osaa edes unelmoida mistään paremmasta.

Ristiretkien kautta Ruotsin vallan alle

Virallisempi Suomen historia kuitenkin alkaa vasta keskiajan lopulta. Tällöin eurooppalaiset maininnat Suomesta liittyvät ristiretkiin. Katolinen kirkko teki tuolloin ankaraa käännytystyötä, jossa ei vertakaan säästelty. Näistä verisistä taistoista saivat etenkin suomalaiset osansa. Vähitellen työ kuitenkin alkoi tuottaa tulosta ja Suomikin saatiin osaksi länsimaista sivistystä.

Samoihin aikoihin Suomi myös liitettiin osaksi Ruotsia, olkoonkin, ettei Suomella tuolloin käsitetty kuin joitakin eteläisempiä alueita nykyisestä maastamme. Tällaiseksi merkittäväksi paikaksi nousi heti alussa Turun kaupunki. Sen sijaan pohjoiset ja itäiset osat maasta saivat vielä satoja vuosia viettää eristäytynyttä elämäänsä.

Osana pohjoista suurvaltaa

Seuraava suuri muutos – niin Suomelle kuin Ruotsillekin – tapahtui Kustaa Vaasan noustua kuninkaan istuimelle 1500-luvulla. Kustaa Vaasa otti tehtäväkseen valtakunnan uudistamisen, joka sittemmin johti Ruotsin nousemiseen pohjoiseksi suurvallaksi. Kenties merkittävin Vaasan uudistuksista oli uskonpuhdistus, jossa katolinen usko sai myös Ruotsissa tehdä tilaa uudelle luterilaiselle uskonnolle. Vaasan aikana suomalaiset saivat myös kärsiä monista kahakoista itäisen rajanaapurinsa Venäjän kanssa, mikä sittemmin johti talonpoikaiskapinoihin.

1600-1700-luvuilla Euroopan sydänmailla suosittua huvia olivat naamiaiset, joita Suomessa ei kuitenkaan tunnettu. Maa oli Ruotsin periferiaa, jossa huvitukset olivat vähissä. Lähinnä tällaisia olivat pakollinen kirkossa käynti ja ryyppäjäiset – tai vielä useammin, molemmat yhdessä. Turkuun sentään perustettiin hovioikeus ja Turun akatemia. Samalla sodat venäläisiä vastaan saivat sellaisen käänteen, että Suomi liitettiin autonomiseksi alueeksi itäiseen naapuriinsa. Ruotsin vallan aika oli ohi.

Venäjän vallan alla

Venäjän huomaan siirtyminen sujui siinä mielessä kivuttomasti, että Suomelle oli Ruotsin vallan aikana ehtinyt kehittyä jo mm. toimiva oikeuslaitos. Näin byrokraattinen koneisto saatettiin siirtää lähes sellaisenaan uuden hallitsijan alaisuuteen. Tämä myös mahdollisti autonomisuuden – ilo jota kesti toista sataa vuotta. 1900-luvun alussa uudistukset Venäjällä kuitenkin käytännössä pysäyttivät Suomen autonomian. Suomessa tähän reagoitiin voimakkaasti, Venäjä puolestaan vastasi sortotoimin, pyrkimyksenään palauttaa järjestys. Puhutaan sortovuosista. Nämä päättyivät lopulta Venäjän vallankumoukseen, jonka jälkimainingeissa Suomelle myönnettiin itsenäisyys.

Itsenäisen Suomen voittokulku

Itsenäisyydestään Suomi saa kiittää ennen kaikkea Vladimir Iljits Leniniä. Tämän periaatteisiin kun kuului sallia kaikille kansoille itsemääräämisoikeus. Ajatus oli, että vaikka Suomi ei kommunistinen maa ollutkaan, niin perässä kuitenkin tultaisiin, kunhan huomattaisiin kuinka mainio järjestelmä kommunismi oli. Toisin taisi kuitenkin käydä. Viimeistään Stalin sulki kauniit ajatukset joukkohautoihin ja vankileireille. Eikä Suomikaan jäänyt osattomaksi. Siinä missä Hitler toi painetta Keski-Euroopan suunnalta, alkoi Stalin havitella vanhoja Venäjän osia takaisin itselleen. Näin sai alkunsa talvisota, joka sittemmin sai jatkoa jatkosodassa.

Sodista huolimatta ja kenties osin niiden ansiostakin, oli Suomen 1900-luku kaiken kaikkiaan ennennäkemättömän nopeata taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin kasvun aikaa. Jos itsenäisyys olikin alkanut kipuillen sisällissodan merkeissä, sai sota Neuvostoliittoa vastaan kansan kokoamaan rivinsä. Jälleenrakennus taas lähti sotien jälkeen käyntiin mittavien sotakorvausten muodossa, jotka sittemmin toimivat perusteena kauppasuhteelle itänaapurin kanssa. Nousu oli yhtämittaista 1970-luvulle saakka, jolloin maailmanlaajuinen öljykriisi koetteli myös Suomea. Toinen notkahdus koettiin 1990-luvulla laman muodossa. Näistä huolimatta Suomi on jatkanut taloudellista kasvuaan aina meidän päiviimme saakka, osin Euroopan Unioniin liittymisenkin ansiosta.